Kuolinpesän osakkaiden piiri määräytyy perintökaaren (40/1965) 18 luvun mukaan. Osakasasema vaikuttaa kaikkeen pesää koskevaan päätöksentekoon pankkiasioista perinnönjakoon asti.
Lähinnä perivät rintaperilliset eli lapset, ja kukin lapsi saa yhtä suuren osan. Jos lapsi on kuollut ennen vainajaa, hänen lapsensa (vainajan lapsenlapset) tulevat hänen sijaansa, ja kukin haara saa yhtä suuren osan. Sijaantulo jatkuu rajattomasti alenevassa polvessa.
Eloonjäänyt puoliso on osakas niin kauan kuin ositusta ei ole toimitettu, riippumatta siitä, periikö hän vainajan vai ei. Jos ositus on jo toimitettu tai puolisolla ei ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen, hän ei ole osakas, ellei hän ole perillinen tai yleistestamentin saaja.
Lesken hallintaoikeus: Leski saa pitää jäämistön jakamattomana hallinnassaan, ellei rintaperillinen vaadi jakoa tai testamentista muuta johdu. Yhteinen koti ja tavanmukainen asuntoirtaimisto jäävät pääsääntöisesti lesken hallintaan, vaikka rintaperillinen vaatisi jakoa.
Jos vainajalta ei jäänyt rintaperillisiä, leski perii koko jäämistön, paitsi jos avioero oli vireillä kuolinhetkellä.
Henkilö, jolle vainaja on testamentannut koko omaisuuden, määräosan siitä tai jäännöstestamentilla kaiken jäljellä olevan. Perillisen ja yleistestamentin saajan katsotaan olevan osakkaita silloinkin, kun heidän oikeutensa on riidanalainen.
Jos rintaperillisiä ei ole, perittävän vanhemmat perivät, ja heidän sijaansa voivat tulla sisarukset ja sisarusten jälkeläiset. Seuraavina järjestyksessä ovat isovanhemmat ja heidän lapsensa (tädit, sedät, enot).
Muut kuin laissa mainitut sukulaiset, kuten serkut, eivät saa periä. Jos perillistä ei ole lainkaan, perintö menee valtiolle.
Avopuoliso ei ole kuolinpesän osakas eikä peri mitään ilman testamenttia, riippumatta avoliiton kestosta tai siitä, onko yhteisiä lapsia. Avopuolison oikeudellinen asema eroaa tältä osin merkittävästi aviopuolison asemasta.
Huomio: Perittävän avopuolisolle voidaan kuitenkin antaa jäämistöstä avustuksena rahaa, muuta omaisuutta tai käyttöoikeus omaisuuteen, jos hänen toimeentulonsa on perittävän kuoleman vuoksi heikentynyt ja avustus on tarpeen toimeentulon turvaamiseksi.
Avustuksen tarvetta harkittaessa huomioidaan muun muassa avopuolison varallisuus, ikä ja parisuhteen kesto. Avustus ei ole perintöä, mutta se voi olla taloudellisesti merkittävä etuus.
Jos testamentissa on määrätty vain tietty esine tai rahasumma, saaja ei ole osakas. Hän on ainoastaan testamentinsaaja, jonka oikeus toteutuu perinnönjaossa.
Kuolinpesä on osakkaiden yhteishallinnossa kuolemasta perinnönjakoon asti. Perintökaaren 18:2:n mukaan osakkaat hallitsevat pesän omaisuutta yhteisesti pesän selvittämiseksi ja edustavat kuolinpesää kolmatta henkilöä vastaan sekä kantavat ja vastaavat pesää koskevissa asioissa.
Seuraavat toimet vaativat kaikkien osakkaiden suostumuksen:
Huomio: Kuolinpesässä voi olla osakkaita, joiden henkilöllisyys tai yhteystiedot eivät ole tiedossa. Yksimielisyysvaatimus koskee kaikkia osakkaita, myös niitä, joihin ei saada yhteyttä. Tämä on yksi yleisimmistä syistä pesänselvityksen viivästymiseen.
Osakas voi ajaa kannetta pesän hyväksi yksin, eikä muiden osakkaiden suostumusta tarvita. Muut osakkaat on kuitenkin haastettava asiassa kuultaviksi. Osakkaalla on oikeus saada pesästä korvaus kuluistaan, mikäli oikeudenkäynnillä pesään saadut varat tähän riittävät tai se muutoin harkitaan kohtuulliseksi.
Laissa on kuitenkin poikkeus: toimenpide, joka ei siedä viivytystä, voidaan suorittaa ilman kaikkien osakkaiden suostumusta. Käytännössä tämä tarkoittaa:
Osakkaat voivat sopia, että pesä jää osakkaiden yhteiseksi eduksi jakamatta toistaiseksi tai määräajaksi. Sopimusta ei voida kuitenkaan tehdä, jos pesä on pesänselvittäjän hallittavana.
Jos sopimus ei ole määräaikainen, jokainen osakas voi irtisanoa sen milloin tahansa, ja sopimus lakkaa kolmen kuukauden kuluttua irtisanomisesta, ellei toisin ole sovittu.
Useimmiten osakkaat antavat yhdelle henkilölle valtakirjan hoitaa pesän asioita. Pankit hyväksyvät yksilöidyn valtakirjan, jonka kaikki osakkaat allekirjoittavat. Tämä on käytännöllisin tapa hoitaa asiat, kun osakkaat asuvat eri paikkakunnilla tai ulkomailla.
Osakkaiden selvittäminen on sukuselvityksen tehtävä. Sukuselvitys on virkatodistusketju, joka kattaa ajan vainajan 15. ikävuodesta kuolinpäivään ja osoittaa kaikki perilliset. Se on:
Yksittäinen osakas saa pankista kuolinpäivän saldotiedot osoittamalla osakkuutensa suppeammallakin virkatodistuksella. Kuolinpesän varojen käyttö ja niistä määrääminen edellyttävät kuitenkin täyttä asiakirjakokonaisuutta. Vastaava käytäntö koskee muita viranomaisia ja rekistereitä, joilta pesän tietoja tarvitaan.
Hyvä tietää: Perukirjan osakastiedoille voi hakea Digi- ja väestötietoviraston (DVV) vahvistusta (perintökaaren 20:9 a §): vahvistus maksaa osakkaiden kokoonpanosta riippuen 137 € tai 245 € (2026), ja käsittely kestää noin 8 viikkoa. Vahvistettu perukirja kelpaa viranomaisasioinnissa osakasselvitykseksi.
Alaikäistä edustaa edunvalvoja, yleensä huoltaja. Jos huoltaja on itse pesän osakas, tarvitaan jääviyssyistä edunvalvojan sijainen, jonka DVV määrää hakemuksesta.
Merkittäviin oikeustoimiin alaikäisen puolesta, kuten perinnöstä luopumiseen tai kiinteistön myyntiin, tarvitaan aina DVV:n lupa. Jos vajaavaltaisella ei ole edunvalvojaa, pesää hallussaan pitävän on ilmoitettava siitä holhousviranomaiselle.
Jos osakas kuolee ennen jakoa, hänen osuutensa siirtyy hänen omalle kuolinpesälleen, eli tilalle tulevat hänen perillisensä. Osakaspiiri voi kasvaa merkittävästi, mikä vaikeuttaa hallintoa ja jakoa. Pesä on perusteltua jakaa kohtuullisessa ajassa myös tästä syystä.
Ensisijainen vaihtoehto on osakkaiden keskinäinen sopimus pesän hallinnosta ja jakamisen aikataulusta. Jos riitaa syntyy, käräjäoikeus voi määrätä toimitusmiehiä. Laissa on kaksi eri roolia:
Toimitusmieshallinto aiheuttaa kustannuksia ja hidastaa prosessia.
Osakas ei pääsääntöisesti vastaa henkilökohtaisesti vainajan veloista. Vastuun kantaa kuolinpesä varojensa määrään asti. Henkilökohtainen vastuu voi kuitenkin syntyä, jos:
Pelkkä myöhästyminen ei siis automaattisesti johda velkavastuuseen, ja vastuusta vapautuu osoittamalla, ettei velkojalle aiheutunut vahinkoa.
Perinnönjakoon ei pidä ryhtyä, ennen kuin perunkirjoitus on toimitettu ja velat maksettu tai turvattu. Jaosta laaditaan jakokirja, jonka osakkaat tai pesänjakaja allekirjoittavat.